Noniin, aattelin nyt sitten taas yrittää aloittaa tämän kirjoittelun pitkän tauon jälkeen. Tämä kesä on ollut erittäin hyvää aikaa, olen karistanut ujouttani, päässyt jotakuinkin harhaluulosta että tarvitsen alkoholia pitääkseni hauskaa, saanut uusia ystäviä, sivistänyt itseäni ja kaiken lisäksi olen tällä hetkellä paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Niinpä lähestyvä koulun alku herättää minussa haikeutta ja osin pelkoakin. Älkää käsittäkö väärin, on mukavaa tavata koulukavereita ja päästä jälleen opiskelurytmiin, mutta monin tavoin minusta tuntuu että koulun alkaessa asiat tulevat muuttumaan negatiiviseen suuntaan. Olen melko varma että kouluvuoden alkaessa sorrun jälleen juomaan, ja ehkäpä osa uusista ystävistäkin jää vähemmälle huomiolle :(. Vaikka olenkin mielestäni itsenäinen ja vahva ihminen, ovat muiden ihmisten mielipiteet joissakin asioissa minullle yllättävänkin merkittäviä. Toisaalta ehkä pystyn kuitenkin olemaan huomioimatta muiden ihmisten mielipiteet, olenhan nyt lukiossa enemmän itseni kuin koskaan aiemmin. Nyt kun naisrintamallakaan ei enää ole mitään kiikarissa, voin ehkä heittää tuon juomisen mielestäni ja kokeilla onneani selvinpäin.
Jep, siinä tulikin sitten aika tilitystä. Tällaisina hetkinä mä kadehdin niitä joilla on ehdottoman varma ja horjumaton usko ja jotka ovat täysin varmoja omasta kannastaan. Vaikka itse uskonkin Jumalaan ja kristinuskon peruspilareihin ymmärrän monien asioiden symbolisen merkityksen ja sen että kristinusko on saanut paljon vaikutteita ulkopuolelta, ja tällaisina hetkinä jolloin tarvitsisi jotain pysyvää ja muuttumatonta se saa mielen synkäksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti