Syvällistä...

Tossa äsken suihkussa(?) rupesin yhtäkkiä miettiin omaa suhtautumistani uskoon, ja aattelin sitte nyt parhaan kykyni mukaan vuodattaa ajatukseni tänne blogiin.

Minä uskon että tuolla jossain on jotain, jo pelkästään siitä syystä että tämä kaikki vaikuttaa vähän liian isolta sattumalta. En usko että tuo, kutsukaamme sitä vaikka jumalaksi, kyttää jokaista tekoamme, mutta se saattaa ehkä kuulla huutomme, tai sitten vain automaattisesti oletamme niin tapahtuneen jos rukoilemamme asia sattuu toteutumaan. Joka tapauksessa rukous on jollei muuta niin ainakin terapeuttista. Uskon että jos tuolla jossain on jokin, niin se olettaa meidän toimivan moraalisesti oikein, eikä vain uskovan siihen sokeasti. Tämän vuoksi uskoani voisi kutsua jonkinlaiseksi deismin variaatioksi. Ehkäpä se johtuu paikasta jossa elän, mutta olen aina tuntenut kristinuskon jumalan lähimmäksi omaa käsitystäni, vaikka kirkon näkemys poikkeaakin kannastani. En sen vuoksi usko että tarvitsen jonkin instituution uskoni tueksi, vaikka kunnioitankin uskonnollisia instituutioita. Vastustan kaikenlaista uskonnon nimissä tehtyä vääryyttä, oman uskon tuputtamista sekä uskonnollista fundamentalismia. Toivon että tämän elämän jälkeen on jotain, sillä jos elämme vain kerran, emme tavallaan elä ollenkaan koska kaikki päätökset ja teot ovat ainutkertaisia. Jos tämän jälkeen taas ei ole mitään muuta kuin olemattomuus, on sekin tavallaan lohdullista, sillä mitäpä sitä murehtia tai pelätä kun ei sitä tiedä.

Intellectual pursuits & boredom

Jep, nyt ois sitten koeviikon alkuosa takana ja kolme ekaa koetta (uskonto, historia ja maantieto) mennyt ihan hyvin. Uskonnon sain jo tänään takaisin, ysipuoli kokeesta ja kymppi kurssiarvosanaks. Vähän lukuintoo vieny toi Chinatown wars, äärimmäisen koukuttava peli, taattua GTA-laatua. Tänä viikonloppuna ei ois mitään bileitäkään tiedossa, että taidan vaan datata kotona ja vähän valmistautua ens viikon kokeisiin. Tästä tuli nyt vähän tällänen tynkä, mut mulle ei vaan oo oikeen tapahtunu mitään viime aikoina.

What a night!

Oli kyllä taas aikamoista eilen. Iltaan kuulu runsaan juomisen lisäks mm. ase (en oo kyl ihan varma oliko se oikee, näytti enemmän starttipistoolilta), tappeluita, suurta draamaa, vesipiippu (siel oli kyl ihan vaan tupakkaa), poliisit ja pitkä kevelymatka korvesta kotiin aamuyöstä parin kaverin kanssa. Aina väliin on hyvä olla jotain tollasta, tietää ainakin että on elossa.

And hey, let's be careful out there!

Jep, oon taas kerinnyt/jaksanut päivitellä ahkerasti (myös sillä on osuutta asiaan että en oo vielkään toimertunu viemään kannettavaa korjaukseen ja tää pöytäkone ihan järkyttävän hidas)...

Koeviikko lähestyy uhkaavasti ja oikeastaan mun pitäis olla lukemas, mut vois täs nyt pikaisesti vähän päivitellä. Sain sitten vihdoin sen verran aikaiseks että tilasin jo kauan haikailemani Hill Street Bluesin (ihan mahtava ja elämänmakuinen poliisisarja kaheksankymmentäluvulta, muistuttaa paljon Langalla-sarjaa) ekan tuottiksen dvd-boxin ja siinä samassa GTA: Chinatown Warsin. En tiiä mikä siinä on että GTA:t kolahtaa muhun niin kovaa, varmaan se vapaus, nytkin oli pakko pistää jo ennakkotilaus menemaan, toivottavasti maanantaina tulee.

Kaiken tän lukemisen keskellä pääsee onneks vähän rentoutuunki, huomenna pitäis mennä juhliin parin kaverin synttäreitä yhdelle mökille. En silti kyllä ihan kauheesti aatellu ottaa et pystyisin viel sunnuntaina valmistautuun koeviikolle, ihan vaan silleen sopivasti et tuun vähän puheliaammaks ja rohkeemmaks.

Mut nyt pitäis kyl mennä uskonnon ihmeellisen maailman pariin, ehtis sitte viel täs illemmalla kattoo Skinsin uusimman jakson ku edellinen jäi niin jännään kohtaan. En tiiä minkä takia oon Skinsiin niin koukus, kai se johtuu hyvistä hahmoista ja siitä että oma elämä olis periaattees tommosta jos siitä poistettais kaikki dataus, tyhjän puhuminen, random hengailu ja koulussa opiskelu etc. tylsä, ja jätettäis jäljelle vaan kaikki suuri draama ja biletys ja vedettäis se kymmenenteen potenssiin. Mut nyt tosiaan sitä uskontoo --->

Happiness in intelligent people is the rarest thing I know.

En oo oikeen viime aikoina kerinnyt päivitellä blogia, nyt voisi sitten jotain kirjoittaa viime päivien fiiliksistä. On tässä viime aikoina ollut sellainen kummallisen tyhjä olo. Kaikesta koulumenestyksestä, biletyksestä ja siitä että kaverien kanssa menee hyvin huolimatta tuntuu väliin siltä että onko tällä mitään merkitystä, kaikki on väliin niin onttoa ja turhaa. No, kevät on jo melkein nurkalla, toivottavasti tää on vaan jotain lopputalven synkistelyä.

Sitten ihan muihin asioihin; tuli tuossa katsottua äsken Skinsin uusin jakso joka keskittyi JJ:hin. Se oli todella hyvä ja osin yllättäväkin, kuka olisi arvannut että Cookista ja Effystäkin löytyy noin paljon uusia puolia. Kolmas tuotantokausi on tähän asti täyttänyt kaikki mun odotukset, se vaan paranee jakso jaksolta, odotan nyt jo innokkaasti ens viikon Effyyn keskittyvää jaksoa.