Happiness is not a goal, it is a by-product.

Noniin, aattelin nyt sitten taas yrittää aloittaa tämän kirjoittelun pitkän tauon jälkeen. Tämä kesä on ollut erittäin hyvää aikaa, olen karistanut ujouttani, päässyt jotakuinkin harhaluulosta että tarvitsen alkoholia pitääkseni hauskaa, saanut uusia ystäviä, sivistänyt itseäni ja kaiken lisäksi olen tällä hetkellä paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Niinpä lähestyvä koulun alku herättää minussa haikeutta ja osin pelkoakin. Älkää käsittäkö väärin, on mukavaa tavata koulukavereita ja päästä jälleen opiskelurytmiin, mutta monin tavoin minusta tuntuu että koulun alkaessa asiat tulevat muuttumaan negatiiviseen suuntaan. Olen melko varma että kouluvuoden alkaessa sorrun jälleen juomaan, ja ehkäpä osa uusista ystävistäkin jää vähemmälle huomiolle :(. Vaikka olenkin mielestäni itsenäinen ja vahva ihminen, ovat muiden ihmisten mielipiteet joissakin asioissa minullle yllättävänkin merkittäviä. Toisaalta ehkä pystyn kuitenkin olemaan huomioimatta muiden ihmisten mielipiteet, olenhan nyt lukiossa enemmän itseni kuin koskaan aiemmin. Nyt kun naisrintamallakaan ei enää ole mitään kiikarissa, voin ehkä heittää tuon juomisen mielestäni ja kokeilla onneani selvinpäin.

Jep, siinä tulikin sitten aika tilitystä. Tällaisina hetkinä mä kadehdin niitä joilla on ehdottoman varma ja horjumaton usko ja jotka ovat täysin varmoja omasta kannastaan. Vaikka itse uskonkin Jumalaan ja kristinuskon peruspilareihin ymmärrän monien asioiden symbolisen merkityksen ja sen että kristinusko on saanut paljon vaikutteita ulkopuolelta, ja tällaisina hetkinä jolloin tarvitsisi jotain pysyvää ja muuttumatonta se saa mielen synkäksi.

Klara vappen!

Jep, pientä vappupäivitystä.

Alottelin tosiaan kotona tos eilen, porukat oli mökillä niin tänne tuli pari kaveria ja katottiin lätkää ja paistettiin pihvei siin juonnin ohes. Siin yhentoist maissa lähdin sitten biitsille, ja olin siel pari tuntia. Biitsilt eksyin sitten yhteen asuntoon bilettään, käytiin sieltä sitten viel Heses. Kotona olin joskus kolmen aikaan. Legendaarista.

Niissä Soinin jutuissa taitaa olla perää...

Repeat after me kids:

Internet is from Satan,
and we shall eternally
thank our Lord and
saviour, the allmighty
European Union for saving
us from that abomination.

Nevermind the freedom of
speech and the freedom
to use our own consideration,
the allmigty EU shall forever
guide us and tell us what to
do and what don't do.
Amen.




Sponsored by the European Union,
EU - raping your freedom of speech
since 1992

...

Jeps, vois taas vähän päivitellä. En oo kyl mitään oikeen täs viime aikoina tehnyt, viime viikonloppuna olin kaverilla leffaillas, muuten oon vaan lähinnä maannut kotona. Viimenen jakso on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin, vähän vaan maistuu puulta kun parina päivänä on kaks oppituntia peräkkäin samaa opettajaa ja viel samas luokas, kyseinen opettaja on muuten ihan asiansa osaava, mutta joskus vaan äärimmäisen tylsä. Viimesimmän Skinsin jaksonkin katoin tossa äsken, oon vähän säästellyt sitä kun en tiedä miten pärjään ens vuoden alkuun ilman Skinsiä. Jakso oli kumminkin ihan hyvä, veti tapahtumat hyvin yhteen, mutta se jokin siitä puuttui.

Tulipas taas sekava ja epämielenkiintoinen postaus :/.

Sano mua keskiarvohuoraks ja huuda mun nimee!

Jep, aattelin nyt sitte päivitellä vaikken tänään kyl mitään oikeen mainitsemisen arvost tehny. Heräilin siin joskus kymmenen mais ja runsaan kahvin voimalla (musta tulee sitä väsyneempi mitä pidempään mä nukun, koskaan ei tunnu nukuttua "oikein" 0.0) väännyin lukiolle yhdeksitoista. Hain sitten matikankokeen josta sain kasin, ihan hyvin menny tää koeviikko, uskonnost ja hissast kymppi, maantiedosta ysi ja matikast toi kasi, enää enkunkoe saamatta. Sen jälkeen kävin viel opon pitämäs jutus mis se kerto kaikkee kirjotuksista ja muustakin. Istuin eturivis niin se heitti siinä kokoajan jotain kommenttia, ihan mahtava tyyppi.

Olin joskus yhden aikaan kotona ja löhöilin tääl Akkarin paris johonki kahteen asti kunnes lähdin kahelt kaverille.

Syvällistä...

Tossa äsken suihkussa(?) rupesin yhtäkkiä miettiin omaa suhtautumistani uskoon, ja aattelin sitte nyt parhaan kykyni mukaan vuodattaa ajatukseni tänne blogiin.

Minä uskon että tuolla jossain on jotain, jo pelkästään siitä syystä että tämä kaikki vaikuttaa vähän liian isolta sattumalta. En usko että tuo, kutsukaamme sitä vaikka jumalaksi, kyttää jokaista tekoamme, mutta se saattaa ehkä kuulla huutomme, tai sitten vain automaattisesti oletamme niin tapahtuneen jos rukoilemamme asia sattuu toteutumaan. Joka tapauksessa rukous on jollei muuta niin ainakin terapeuttista. Uskon että jos tuolla jossain on jokin, niin se olettaa meidän toimivan moraalisesti oikein, eikä vain uskovan siihen sokeasti. Tämän vuoksi uskoani voisi kutsua jonkinlaiseksi deismin variaatioksi. Ehkäpä se johtuu paikasta jossa elän, mutta olen aina tuntenut kristinuskon jumalan lähimmäksi omaa käsitystäni, vaikka kirkon näkemys poikkeaakin kannastani. En sen vuoksi usko että tarvitsen jonkin instituution uskoni tueksi, vaikka kunnioitankin uskonnollisia instituutioita. Vastustan kaikenlaista uskonnon nimissä tehtyä vääryyttä, oman uskon tuputtamista sekä uskonnollista fundamentalismia. Toivon että tämän elämän jälkeen on jotain, sillä jos elämme vain kerran, emme tavallaan elä ollenkaan koska kaikki päätökset ja teot ovat ainutkertaisia. Jos tämän jälkeen taas ei ole mitään muuta kuin olemattomuus, on sekin tavallaan lohdullista, sillä mitäpä sitä murehtia tai pelätä kun ei sitä tiedä.

Intellectual pursuits & boredom

Jep, nyt ois sitten koeviikon alkuosa takana ja kolme ekaa koetta (uskonto, historia ja maantieto) mennyt ihan hyvin. Uskonnon sain jo tänään takaisin, ysipuoli kokeesta ja kymppi kurssiarvosanaks. Vähän lukuintoo vieny toi Chinatown wars, äärimmäisen koukuttava peli, taattua GTA-laatua. Tänä viikonloppuna ei ois mitään bileitäkään tiedossa, että taidan vaan datata kotona ja vähän valmistautua ens viikon kokeisiin. Tästä tuli nyt vähän tällänen tynkä, mut mulle ei vaan oo oikeen tapahtunu mitään viime aikoina.